Kemikaalicoctail on lukemisen arvoinen blogi, joka avaa silmän kuin silmän tai ainakin laittaa ajattelemaan. Blogissa kirjoiteltiin lmuun muassa lasten
hammastahnoista ja niisssä olevista haitta-aineista. Olen lapsen hammastahnan vaihtanut jo aikaa turvalliseen versioon, mutta sitä pepsodenttia oman harjan vieressä vielä luuraa. Meillä oli alkuun lapsen käytössä tahna nimeltä hra Hakkarainen, mutta kokeilimpa sitä kerran itse ja hei vaan roskikseen! Herra Hakkarainen aikaansai puutumisen tunteen suussa!! Jos joku aine saa puutumisen tunteen suussa niin ei se voi olla terveellistä. Kannattaa siis itse testailla mitä lapsi käyttää. Ruohonjuuresta hain tilalle Laveran lastenhammastahnaa. Lapsikin sitä mieluumin käyttää kuin Hakkaraista.
Raakaruokaan siirtyessä kaappiin jää kaikenlaisia aivan turhia hankintoja, kuten sokeripaloja. Niistä on yllättävää apua kun ihminen alkaa haaveilla hieman uudemmasta ja hienommasta liedestä. Jaa mitä hellaton kokki liedellä tekee? No täyttää lieden kokoista aukkoa keittiössä ja keittelee sillä lapselle iltapuuroa jne. Lapsi ei ole siirtynyt täysin raakaruokaan, vaikka hän maistelee kaikkea mitä äiti kokkailee.
Palataan sokeripalaan. Meidän liesi alkoi mielestäni viettää eläkepäiviä. Uunin pohjalla oli puolen pohjan kokoinen sysimusta sitkeän tahmea lammikko, johon ei tepsinyt mikään marketeista hankkimani kaamean hajuinen myrkky eikä mikään terävä esine. Arvelin lammen syöneen uunin pohjan läpi, koska se oli niin tiukassa ja paksulti siinä tuo kiiltelevä mössö. Edelliset asukkaat olivat aloittaneet tämän mössön kasvatuksen ja hiljalleen meidän aikanamme tilanne paheni. Nyt tulee anoppikin kuvaan. Hän tuli pelastamaan meidän viikonloppua ja auttelemaan arjen askareissa. Hän kysyi missä säilytän sokeripaloja ja alkoi hangata hieman kostutetulla sokeripalalla liettä ympäri. Päivää kului ja monta asiaa saatiin tehtyä ja alkoi olla kotona kaunista ja puhdasta. Samoin liesi. Lieden päällinen ja uuni hohtivat raikasta puhtautta ja lammikon tilalla oli täysin puhdas, siisti ja siloinen uunin pohja! Uuni oli siisti kuin uusi! Olimme juuri saaneet "uuden" lieden anopin ekoteoin!
Harppaan takaisin kemikaaleihin. Lasten huoneen kemikaalit ovat olleet Kemikaalicoctailin
tapetilla. Lapsilla on väistämättä muovisia leluja ja useimmiten niitä on paljon. Ne sijaitsevat kätevästi lapsen omassa huoneessa, jonne sieltä karanneet illan tullen palautetaan sinne samaan kammariin missä tuo kallisarvoinen tulevaisuuden toivomme uinuu. Ja hengittelee ties mitä leluistaan huuruavia höyryjä. En tiedä onko minussa piileviä kykyjä, mutta minusta oli aluperin selvää etteivät meidän lapsen lelut sijaitse samassa tilassa lapsen sängyn kanssa. Silloiseen aluperinselvään ei kuulunut aatokset mahdollisista muovihuurisista unista.
Minusta koko ajatus lapsen omasta huoneesta lievästi karmii. Ymmärrän teinin, joka angsteissaan haluaa kadota kalkkisvanhempiensa silmien alta kaikiksi mahdollisiksi hetkiksi. Mutta pieni lapsi haluaa nähdä mitä vanhemmat tekevät, vilkuilla välillä leikkien keskeltä miten isä halaa ohimennen äitiä tai miten vanhemmat syventyvät päivän lehteen tai miten he juttelevat keskenään ja ehkä jopa kuunnella mistä aiheesta.
Meillä lapsi leikkii olkkarissa (ja muissakin tiloissa) ja ihan kaikki lelut ovat olkkarissa säilössä, paitsi yöllä tarvittava muoviton kalusto. Liikennematto on sohvan edessä ja lelut bambukoreissa kaapin alla ja vähän kaappien alahyllylläkin. Kotimme ei ole mitenkään erityisen suuri, mutta kyllä sinne yksi lapsi mahtuu leikkimään.
Kuulin ohimennen keskustelun, jossa kaksi vanhempaa mietti miten estää varhaisteiniään värjäämästä hiuksiaan. Toinen tiesi, että värjäyskiteissä on teksit, jossa värjäystä ei suositella tai ei saa käyttää alle 16-v. Toinen päätti yrittää sitä argumenttia omalle lapselleen. Voisivat vaikka kaivaa hiukka tietoa miten ne kemikaalit uppoavat niiden nuppeihin sen värjäämisen myötä.
Jos tuli jano niin blendaa kurkkua, fenkolia ja varsiselleriä + vettä.
